Nollatuntisopimus – tiedätkö työnantajana vastuusi?

Nollatuntisopimus on työnantajan ja työntekijän välinen työsopimus, jossa vähimmäistyöaika on työsopimuksen mukaisesti 0 ja enimmäistyöaika esimerkiksi 40 tuntia viikossa.

Nollatuntisopimuksena tai vaihtelevan työajan sopimuksena pidetään myös työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Olennaista sopimuksessa on se, että työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työntekijälle yhtään työtuntia. 

Nollatuntisopimus on parhaimmillaan molemmille osapuolille joustava työaikajärjestely. Työnantaja ei kuitenkaan saa tarjota työntekijälle nollatuntisopimusta, jos työvoiman tarve on kiinteä. Työnantajan on vuoden 2022 lakimuutoksen myötä myös tarkasteltava työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista ja tarvittaessa muutettava sitä.

Yleistä nollatuntisopimuksesta  

Nollatuntisopimusta ei työlainsäädännössä erikseen mainita, vaan kyseessä on vaihtelevan työajan sopimus, jossa tarjottavan työn vähimmäismääräksi sovitaan 0 tuntia. Nollatuntisopimusta laadittaessa on muiden työsopimusten tavoin otettava huomioon pakottava työlainsäädäntö ja työehtosopimuksen määräykset. 

Nollatuntisopimus voidaan normaalin työsopimuksen tapaan tehdä myös suullisesti, mutta kirjallisen sopimuksen tekeminen on aina molempien osapuolten etujen kannalta suositeltavaa. Nollatuntisopimuksen kesto voidaan sopia toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi.  

Milloin nollatuntisopimus voidaan tehdä työnantajan näkökulmasta? 

Aloitteen nollatuntisopimuksen tekemiseen voi tulla työnantajalta tai työntekijältä. Työntekijä voi ehdottaa nollatuntisopimusta esimerkiksi silloin, kun hänellä ei elämäntilanteensa takia ole aikaa tai halua tehdä kokopäiväistä työtä. Työnantajalle nollatuntisopimus voi olla kannattava, jos työvoiman tarve vaihtelee. 

Työnantaja ei työsopimuslain mukaan saa kuitenkaan tehdä aloitetta nollatuntisopimuksesta, mikäli sopimuksella katettava työnantajan työvoiman tarve on kiinteä. Lisäksi vaikka työn tarve olisikin tosiasiallisesti vaihteleva, ei työaikaa saada työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää.  

Nollatuntisopimuksen työaika 

Nollatuntisopimuksessa työn vähimmäismääräksi sovitaan 0 tuntia viikossa ja enimmäismääräksi esimerkiksi 40 tuntia viikossa. Työnantaja ei ole siis velvollinen tarjoamaan työntekijällä yhtäkään tuntia töitä. Toisaalta työntekijällä ei nollatuntisopimuksen kohdalla myöskään ole velvollisuutta ottaa työtunteja lainkaan vastaan.  

Huolehdi aina työntekijän oikeuksistasi – Tutustu artikkeliimme työsopimuksen tekemisestä, sisällöstä ja purkamisesta.

Nollatuntisopimukseen liittyvä työaikaehdon tarkastelu 

Työnantajan on elokuusta 2022 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä tullut tarkastaa työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutuminen säännöllisin väliajoin. Tällainen tarkastus on tehtävä lain mukaan vähintään 12 kuukauden välein. Jos tarkastus osoittaa työtuntien määrän ja työvoiman tarpeen olevan suurempi kuin on työsopimuksessa sovittu, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelun suorittamisesta tarjottava työntekijälle sopimusta työaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta. 

Mikäli osapuolten välillä on siis tehty nollatuntisopimus, jossa työtunneiksi on sovittu esimerkiksi 0–37,5 tuntia viikossa, mutta työnantajan tarkastelu osoittaa työtuntien olevan tarkastelujaksolla 10 tuntia viikossa, tulisi sopimusta muuttaa tämän mukaisesti. Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle tarkastelun ajankohta ja työntekijän tai hänen edustajansa pyynnöstä esitettävä kirjallinen selvitys tarkastelun tuloksesta ja sen perusteena olevista seikoista.  

Selvitys työnteon keskeisistä ehdoista  

Työsopimuslain mukaan työnantajan on annettava työntekijälle kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, mikäli nämä ehdot eivät käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Nollatuntisopimusten osalta tulee mahdollisessa selvityksessä ilmetä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoiman tarvetta sekä ne viikonpäivät ja kellonajat, jolloin työnantaja voi teettää työntekijälle työtä ilman työntekijän erillistä suostumusta. Tästä seuraa se, että vaihtelevan työajan sopimuksilla on aina vaikutuksia työvuorosuunnitteluun. 

Työnantaja ei saa merkitä työntekijälle työvuoroja ilman tämän suostumusta, mikäli työvuoro sijoittuu työnteon keskeisissä ehdoissa sovittujen viikonpäivien tai kellonaikojen ulkopuolelle tai ylittää vaihtelevan työajan sopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan määrän. Työntekijä voi antaa suostumuksensa tällaisten työvuorojen tekemiseen kutakin kertaa varten erikseen tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan. Työvuoroluettelo tulee saattaa kirjallisesti työntekijöiden tietoon viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista.  

Korvaus peruuntuneesta työvuorosta 

Vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä on oikeus korvaukseen, jos työnantaja peruuttaa työvuoron myöhemmin kuin 48 tuntia ennen työvuoron alkamista. Työntekijällä voi ensinnäkin olla oikeus tällaiseen korvaukseen työsopimuslain, työehtosopimuksen tai sovitun työvuoron sitovuuden perusteella. Mikäli korvausta ei edellä mainittujen perusteella myönnetä, on työntekijällä työaikalain mukaan kuitenkin aina oikeus vähintään kohtuulliseen korvaukseen työvuoron peruuntumisesta aiheutuvasta haitasta.  

Sairausajan palkka nollatuntisopimuksella 

Nollatuntityöntekijällä on työsopimuslain mukaan oikeus sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan syntyy, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu, taikka olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä. 

Oikeutta sairausajan palkkaan ei ole, jos työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on työnantajan pyynnöstä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään esimerkiksi lääkärintodistuksella.  

Nollatuntisopimuksen päättäminen  

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan päättää irtisanomalla tai purkamalla sopimus. Määräaikainen työsopimus päättyy pääsääntöisesti määräajan kuluttua, ilman erillistä irtisanomista. Työsopimuksen irtisanominen tai purkaminen vaatii aina irtisanomis- tai purkuperusteen. 

Jos työnantaja päättää työsuhteen laittomasti, tulee hänen maksaa työntekijälle tästä korvauksena 3-24kk palkka. Käsittelemme työsuhteen päättämistä tarkemmin työsopimuksia yleisesti käsittelevässä artikkelissamme.

Irtisanomisajan palkka nollatuntisopimuksissa  

Työsopimuslain mukaan työntekijällä on irtisanomistilanteissa pääsääntöisesti oikeus irtisanomisajan palkkaan. Nollatuntisopimusten ja muiden vaihtelevan työajan sopimusten kohdalla tilanne on kuitenkin hieman erilainen, koska säännöllistä työaikaa, josta irtisanomisajan palkka määriteltäisiin ei ole. 

Työsopimuslain mukaan irtisanomisajan palkka määräytyy tällöin viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työmäärän mukaan. Jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoamat työtunnit alittavat edellä mainitun 12 viikon keskimääräisen työn määrän, tulee työnantajan korvata alituksesta aiheutuva ansionmenetys. 

Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan synny, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden. Säännöksellä pyritään estämään tilanne, jossa työnantaja irtisanoisi nollatuntisopimuksella töitä tekevän työntekijän ja lakkaisi tarjoamasta hänelle enää työtunteja.