Vaihto-omaisuuden realisointi sekä arvon määrittäminen
Vaihto-omaisuus on suuruutensa vuoksi usein yhtiön tulokseen eniten vaikuttava omaisuuserä. Vaihto-omaisuutta voidaan realisoida esimerkiksi silloin, kun yrittäjä haluaa myydä vanhentuvaa tai kausiluonteista tavaraa, ennen sen arvon alentumista tai vapauttaa varastotilaa uudelle tuotteelle. Tehokasta varastonhallintaa kannattaa toteuttaa First In, First Out -periaatteella sekä tekemällä tuotteiden säännöllistä inventaariota.
Yrittäjä voi joutua realisoimaan vaihto-omaisuuttaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi tai lisäpääoman hankkimiseksi silloin, kuin liiketoiminta laajentuu. Tässä artikkelissa autamme sinua määrittelemään vaihto-omaisuuden arvoa, inventaarion ja varastonhallinnan avulla. Kerromme myös, mitä asioita sinun tulee huomioida kirjanpidossa, kun aloitat realisointiprosessin.
Mitä vaihto-omaisuus tarkoittaa?
Vaihto-omaisuus on yrityksen omaisuuserä, jolla tarkoitetaan sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitettuja hyödykkeitä. Vaihto-omaisuutta ovat siis esimerkiksi autokaupassa myytäväksi tarkoitetut autot tai ravintolan raaka-aineet. Samanlainen tavara voi olla yrityksen vaihto- tai käyttöomaisuutta, riippuen sen käyttötarkoituksesta.
Vaihto-omaisuus on yrityksen taseessa vaihtuva erä eli se on lyhytaikaista omaisuutta, joka kulutetaan tai myydään nopeasti liiketoiminnan yhteydessä. Pysyvä erä on puolestaan yrityksen pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta.
Vaihto-omaisuuden arvon määrittely
Vaihto-omaisuuden arvo määritellään inventaariossa, jossa lasketaan varastoon kuuluvan vaihto-omaisuuden tilinpäätöspäivän arvo. Inventaarioita voidaan tehdä tilikauden aikana useitakin, mutta tilinpäätökseen merkittävä vaihto-omaisuuden arvo, on oltava juuri tilinpäätöspäivän arvo.
Inventaarion perusteella voidaan vähentää verotuksessa vaihto-omaisuuden hankintameno siltä osin, kuin kyseiset hyödykkeet on luovutettu tai kulutettu tai niiden arvo on menetetty.
Näin aloitat realisointiprosessin
Vaihto-omaisuuden myynnistä saadut tulot merkitään yhtiön liikevaihdoksi eli myynniksi kirjanpidossa, ja ne ovat veronalaista elinkeinotuloa. Myös vaihto-omaisuuden arvonpalautuminen katsotaan veronalaiseksi elinkeinotuloksi.
Seuraavaksi esittelemme inventaarion ja varastonhallinnan roolin vaihto-omaisuuden realisoinnissa. Sinun tulee myös tietää, kuinka vaihto-omaisuutta käsitellään kirjanpidossa.
Inventaarion tekeminen auttaa verosuunnittelussa
Tee inventaario viimeistään tilinpäätöshetkellä. Inventaarion tekeminen useammin on kuitenkin suositeltavaa: varaston arvon vaihtelut ovat usein yksi eniten tilikauden tulokseen vaikuttavista, yksittäisistä kirjanpidon eristä.
Kun teet inventaarion säännöllisesti, kuten joka toinen kuukausi, voit arvioida verotettavan tulon suuruuden tarkemmin kuin pelkästään tilinpäätöshetkellä tehtävän inventaarion kohdalla. Verosuunnittelu on aina helpompaa, kun varaston koko selvitetään säännöllisin väliajoin.
Säännöllinen inventointi on tärkeää myös siksi, että liian suuren varaston ylläpitäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Miten vaihto-omaisuutta käsitellään taseessa?
Inventaariossa tavarat kirjataan taseen vaihto-omaisuuteen ja arvostetaan arvonlisäverottomaan arvoon. Arvona käytetään tavaran ostohinnan arvoa. Varaston lisäykset ja vähennykset kirjataan hävikin erotuksella taseen varaston muutos -kohtaan.
Kirjanpitolakia täydentävän kirjanpitoasetuksen mukaan, yhtiön taseessa vaihto-omaisuudeksi merkitään:
- Aineet ja tarvikkeet
- Keskeneräiset tuotteet
- Valmiit tuotteet/tavarat
- Muu vaihto-omaisuus
- Ennakkomaksut.
Vaihto-omaisuuden määritelmä eroaa hieman elinkeinoverolain määritelmästä, mutta molempien asiasisältö on sama. Näin siksi, että verotus toteutetaan käytännössä tilinpäätöksen pohjalta.
Ota haltuun FIFO-periaate
FIFO eli First In, First Out -periaate on varastonhallinnassa käytetty menetelmä, jossa oletetaan, että ensimmäisenä hankitut tuotteet myydään tai käytetään ensimmäisinä. FIFO-periaate perustuu ajatukseen siitä, että kustannukset ja hankintahinnat ovat yleensä matalammat, vanhemmilla varastoon jääneillä tuotteilla.
Tämä voi johtua esimerkiksi inflaatiosta tai raaka-aineiden hintojen noususta ajan myötä. Hankintamenot jaksotetaan siis siten, että vanhimmat hankinnat siirtyvät kuluiksi ensin. FIFO-periaatteen vastakohta on LIFO (Last In, First Out) periaate, jossa viimeisimpänä hankitut varaston tavarat lähtevät varastosta ensimmäisenä.
Vaihto-omaisuuden hankintameno
Vaihto-omaisuuden hankintameno aktivoidaan kirjanpitolain mukaan tilikauden päättyessä. Jos vaihto-omaisuuden todennäköinen hankintameno tai luovutushinta, on tilikauden päättyessä hankintamenoa pienempi, kirjataan erotus kuluksi.
Vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty.
Arvopaperit vaihto-omaisuutena
Arvopaperit, kuten yrityksen omistamat pörssi- tai asunto-osakkeet, virtuaalivaluutat tai joukkovelkakirjalainat, luetaan yleensä yrityksen vaihto-, käyttö- tai sijoitusomaisuuteen. Arvopaperien kirjaaminen kirjanpitoon vaihto-omaisuudeksi edellyttää, että ne on ostettu myytäväksi tarkoitettuna ja tuottamaan voittoa.
Mikäli yhtiön päätoiminen liiketoiminta koostuu arvopaperikaupasta, luetaan arvopaperit luonnollisesti vaihto-omaisuuteen. Vaikka vaihtuviin vastaaviin tulisi kirjata ainoastaan ”ei usealle tilikaudelle tarkoitetut erät”, on tilanne arvopapereiden kohdalla erilainen.
Muista nämä asiat arvopapereiden myymisestä
Sillä ei ole merkitystä, myytkö arvopaperit tilikauden aikana. Sinun tulee tietää, onko ne hankittu myyntitarkoituksessa ja onko ne tarkoitus myydä tulevaisuudessa.
Arvopaperit arvostetaan lähtökohtaisesti muun vaihto-omaisuuden tavoin hankintahintaansa, mutta kirjanpitolain mukaan ne voidaan arvostaa myös hankintahintaa alemmaksi, mikäli niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi.
Tällaiset arvonalentumiset otetaan tulosta laskettaessa huomioon varastonmuutoksena, joka vaikuttaa tulokseen ja sitä kautta verotukseen. Jos yhtiön pääasiallinen liiketoiminta ei liity sijoitustoimintaan, luetaan arvopaperit yleensä yhtiön sijoitusomaisuuteen.
Yhtiön omistamat kiinteistö- tai asunto-osakkeet voidaan lukea myös niin sanottuun muuhun omaisuuserään, joka luetaan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.
Omistaako yrityksesi käyttöomaisuusosakkeita?
Käyttöomaisuusosake on luovuttajayhtiön elinkeinotoiminnan mukaista käyttöomaisuutta, kuten emoyhtiön tytäryhtiön omistamat osakkeet, jotka palvelevat yhtiön liiketoimintaa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun tytäryhtiö vastaa yrityksen myynnistä.
Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksessa pelkkä hallinnollinen yhteys ei riitä, vaan omistuksen tulee palvella yhtiön liiketoimintaa. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutus on elinkeinoverolain edellytysten täyttyessä verovapaata, jolloin taas hankintameno on vähennyskelvotonta menoa.
Tarvitsetko apua verotusasioissa?
Yrityksen verotusasiat sekä vaihto-omaisuuden realisointi voivat tuntua monimutkaisilta, mutta yleensä ammattilaista konsultoimalla, saat prosessista sujuvaa ja lakiteknisesti toimivaa.
Me Yritysjuristilla palvelemme kaikissa yrityksen veroasioissa – verotuksen suunnittelusta yritysjärjestelyihin. Autamme sinua myös henkilökohtaisissa veroasioissa. Tutustu lisää palveluihimme.
Lue seuraavaksi: Käyttöomaisuus ja realisointi: strateginen liiketoiminnan muutos ja verotukselliset haasteet